Terveyden edistämisen johtamisen eettisiä näkökohtia pohtiessa, kannattaa pohdinta aloittaa kunkin yksilön ja yhteiskunnan arvoista. Terveysvalintoja tehdessämme on tavoitteenamme hyvä elämä, mutta kuka määrittää kansalaisen hyvän ja mitkä ovat elämämme tavoitteet? Onko tavoitteena terve kansalainen, hyvä kansalainen vai onnellinen kansalainen? (Länsimies, 2008.) Kuka määrittää elämän tavoitteet lasten ja nuorten kohdalla? Mitä kaikkea voidaan ylipäätänsä tehdä terveyden edistämisen nimissä? (Kylmä, Pietilä & Vehviläinen-Julkunen, 2001.)
Terveyden edistämistä ohjaavat erilaiset ammattilaisten eettiset säännöstöt sekä eettiset periaatteet (Lääkäriliitto, 1988; Sairaanhoitajaliitto, 1996) , ja laeissa on ohjeita eettiseen päätöksen tekoon (ks. esim. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista, 782/1992; Mielenterveyslaki 1116/1990).
Sosiaali- ja terveydenhuolto elää jatkuvaa muutosvaihetta. Johtamistyö on tullut yhä vaativammaksi sekä haasteellisemmaksi, ja hoitotyön muutokset näkyvät laajenevina tehtävänkuvina. Johtamisen eettiset haasteet liittyvät toiminnan eettisiin lähtökohtiin ja potilasturvallisuuteen sekä vaikuttavuuden ja tuloksellisuuden parantamiseen. (STM 2009.) Johtamisen tulisi lisäksi perustua parhaaseen mahdolliseen näyttöön.
Virkamiesetiikan tutkimus korostaa, että julkisen toiminnan etiikan sisältöön vaikuttavat lainalaisuus, lojaalisuus poliittiselle päätöksen teolle, kansalaisten tarpeet ja yleinen etu. Eettinen toiminta on kuitenkin muutakin kuin lakien noudattamista. Odotukset esimiehiä kohtaan ovat kovat. Eettisesti oikein toimivilta esimiehiltä vaaditaan kykyä ennakoida kehitystä, muutosten esimerkillistä toteutusta sekä näkemyksellistä johtajuutta. Hallinto- ja johtamistyössä painottuu johtajan rooli esimerkin antajana, korkean etiikan toteuttajana sekä tärkeiden yhteisten organisaatioarvojen rakentajana. (Salminen 2008.) Johtajan tehtävissä korostuu lisäksi työhyvinvoinnin edistäminen, henkilöstön motivointi sekä laadukkaan, turvallisen ja vaikuttavan hoidon turvaaminen. Terveyden edistämisen johtamisen haasteita ovat edellä mainittujen lisäksi terveyserojen kaventaminen ja moniammatillisen yhteistyön kehittäminen. (STM 2009.)
Eettisyyden yhteydessä puhutaan niin sanotusta hyvästä hallinnosta. Hyvän hallinnon keskeiset kriteerit ovat luotettavuus, palvelulähtöisyys, tuloksellisuus, puolueettomuus ja vastuullisuus. Pois ei voida myöskään sulkea asiantuntevuutta, yhteisen edun korostamista, mahdollisuutta harkinnan käyttöön sekä uudistuskykyä. Julkisen toiminnan eettisten kysymysten katsotaan koostuvan niistä arvoista, velvoitteista ja periaatteista, joita virkamiestyössä pidetään merkityksellisinä. Päätöksenteon tulisi olla avointa ja eettisten vaatimusten mukaista. Hallinnon vastuu toiminnastaan suhteessa kansalaisiin on kasvanut. Poliittisella tasolla on kansalaisten ja yhteiskunnan edun mukaisia toimintatapoja sekä yhteisesti sovittuja menettelyjä. (Salminen 2008.)
Terveyden edistämisen paikalliset rakenteet ja johtaminen (TEJO) -hankkeen tuloksista ilmenee, että Suomesta puuttuu terveyden edistämisen johtamisjärjestelmä, jonka seurauksena terveyden edistäminen on pirstaloitunut usean eri hallinnonalan alle (Perttula & Uusitalo, 2007). Näin ollen kaikkien pitäisi kokea terveyden edistämisen ja sen johtamisen tärkeäksi, mutta näinhän ei aina ole. Terveyden edistämisen johtajuuden jakautuminen usealle eri hallinnonalalle aiheuttaa myös sen, että toiminta jää lokeroituneeksi eikä aitoa monia-alaista yhteistyötä muodostu. Moniammatilliset asiantuntijaryhmät voivat toki toteuttaa menestyksekkäästi kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen strategiaa, mutta ryhmien toimintakäytännöt ja tavoiteltavat tulokset eivät aina tule yhteiseen tietoisuuteen. Yhteistyö ei ole tällöin kokonaisuuden kannalta hallittua eikä koordinoitua. Moniammatillinen ja poikkihallinnollinen yhteistyö on siis välttämätön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen pysyvien rakenteiden luomiseksi, mutta se edellyttää vastuunottamista, yhdessä tekemistä ja työnjakoa (Perttilä, 2010). Terveydenhuollon organisaatioita tulisikin siis kehittää terveyden edistämisen johtamisen näkökulmasta, mutta hyvinvointitavoitteiden toteuttamiseen tarvitaan myös resursseja. Jos niitä ei ole määritelty, pieniäkin resursseja vaativat tehtävät saattavat jäädä tekemättä.
Hoitopalveluja ei voi jättää antamatta, jolloin usein käy niin että talousarvion kiristys tapahtuu ehkäisevistä palveluista, vaikka niiden tarvitsemat määrärahat ovat paljon vähäisempiä hoitopalveluihin ja korjaaviin palveluihin nähden (Perttilä & Uusitalo, 2007).
Etenen (2008) mukaan terveyden edistämisen ajankohtaisimmat eettiset kysymykset koskevat tasavertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Yksi suuri haaste on terveyden eriarvoisuus, joka korostuu esimerkiksi sosiaalialalla, jossa on tarpeiden ja resurssien sekä asenteiden, arvojen ja etujen ristiriita. Työntekijöiltä edellytetään eettistä harkintaa, valintaa ja priorisointia. Sosiaalityöntekijät asettavat mielellään etusijalle lastensuojelun ja perhetyön (Niemelä, 1995), ja sosiaalialan asiantuntijajohto arvioi mahdollisuuden tukea lasten, vanhusten, ikääntyvien, vaikeasti vammaisten sekä yhdenhuoltajan ja ydinperheiden parhaimmaksi (Sosiobarometri, 2004.) Syrjään jäävät yhä useammin jo syrjäytyneet päihde- ja mielenterveysasiakkaat sekä pitkäaikaistyöttömät. Yritetäänkö kaikkien hyvinvointia enää tukea? Priorisointiperiaatteeksi ovatkin nousseet tarpeet ja toiminnan vaikuttavuus. Terveydenhuollon priorisointitutkimuksessa korostetaan kustannusvaikuttavuutta ja sitä, että mitä suuremmista kustannuksista on kyse, sitä enemmän vaikuttavuutta tulee ilmetä. Ammattilaisten tulee tarkastella jatkuvasti työssään tuloksia ja hyötyjä ja keskittyä näin ollen tuottaviin toimintoihin.(Vähäkangas 2008.)
LÄHTEET:
ETENE. (2008). Terveyden edistämisen eettiset haasteet. Etene- julkaisuja. Helsinki.
Kylmä, J., Pietilä, A-M. & Vehviläinen-Julkunen, K. (2001). Terveyden edistämisen etiikan lähtökohtia. Teoksessa: A-M. Pietilä, T. Hakulinen, E. Hirvonen, P. Koponen, E-M. Salminen & K. Sirola. (toim.) Terveyden edistäminen. Uudistuvat työmenetelmät. WSOY: Helsinki. 62-76.
Länsimies, E. (2008). Omat terveysvalinnat ja etiikka. Teoksessa Pietilä,A-M. & Länsimies-Antikainen, H.(toim) Etiikka monitieteisesti. Pohdintaa ja kysymyksiä. Kuopion yliopiston julkaisuja F. Yliopistotiedot 45. 141-151.
Lääkäriliitto. (1988). Lääkärin eettiset ohjeet. Saatavilla: http://www.laakariliitto.fi/etiikka/liiton_ohjeet/eettinen_ohje.html (8.11.2010)
Salminen, A. 2008. Johtaminen, etiikka ja arvot. Teoksessa Salminen, A. Julkisen toiminnan johtaminen. Hallintotieteen perusteet. Edita. Helsinki.
Vähäkangas,K.2008.Monitieteisen yhteistyön etiikka. Teoksessa Pietilä,A-M. & Länsimies-Antikainen, H.(toim) Etiikka monitieteisesti. Pohdintaa ja kysymyksiä. Kuopion yliopiston julkaisuja F. Yliopistotiedot 45.
